Olkoon se uuden vuoden lupaukseni, vaikka en niitä harrastakaan.
Aion siis sulkea aivoni lietteeltä, jota ympäristö kaikin voimin yrittää päähäni valuttaa. Taistelen sitä vastaan sen minkä pystyn, muuttamatta kuitenkaan kolttamajoitukseen erämaahan.
Aloitan siitä, mikä on helpoin toteuttaa: en selaile enää iltapäivälehtiä enkä muitakaan roskalehtiä.
Niiden sisältö on silkkaa sontaa, kuten kaikki niin hyvin tiedämme.
Olen poistanut IS appsin kaikilta koneiltani, ja aion tehdä saman somessa vastaan tuleville ulkomaisille verkkojulkaisuille. Napsuttelen vain tilaukset yksi kerrallaan pois.
Koska minä voin.
Koska minä voin itse päättää, on suorastaan velvollisuuteni itse päättää, mitä juuri minun elämäni tulisi sisältää. Mitä minä sinne haluan maailman ylettömästä tarjonnasta?
Täytyy tehdä tietoisia rajauksia, muuten digisaasta hyökkää automaattisesti päälle joka kulman takaa. Se pistää silmiimme soljumaan jatkuvana virtana kuvia ja tekstejä, shokkiotsikoita, joilla pyritään vaikuttamaan vietteihimme ja alitajuntaamme - pelkoon, vihaan, inhoon, vahingoniloon, kateuteen, ahneuteen, pahantahtoisuuteen, himoon, epävarmuuteen, turhamaisuuteen jne - jotta klikkaisimme jutun auki. Joka kerta kun joku napsauttaa kuvaa tai otsikkoa, niin lehden kassassa kilahtaa. Siksi niiltä ei voi edes odottaa mitään moraalia.
Jokaisen klikkauksen takaa löytyvä juttu - oli sitten kyse katastrofista, juorusta tai politiikasta - vetoaa johonkin edellä mainituista vieteistämme, emmekä tiedosta sitä. Ovelasti meidät vain houkuteltiin sinne kuin kärpäset lantakasaan. Katselemme kuvia ja luemme häijyjä kommentteja, ja alamme voida pahoin, ahdistumme, masennumme. Sisäisessä maailmassamme on ihan liikaa pahuutta, julmuutta ja rumuutta. Ja typeryyttä - tällä viittaan tv-ohjelmiin, joita en katso, mutta joiden ennakkomainoksia ei voi olla näkemättä.
Minä päätän, että tästedes poimin maailman kaikista asioista omaan päähäni, omaan elämääni, oman sieluni syvyyksiin vain hyviä asioita! Kiertelen maailmankaikkeuden supermarketeissa ja kerään kärryyni monenlaista puhdasta ja kaunista, lämpöistä ja suloista, jännittävää ja mystistä, koomista ja liikuttavaa ja herkkää, sekä positiivisia uutisia asioista joilla on merkitystä, kuten ilmastonsuojelun ja ihmisoikeuksien edistysaskelista. Asioita, jotka kiinnostavat oikeasti ja joista tulee hyvä mieli, ja jotka parhaassa tapauksessa rohkaisevat itseäni osallistumaan.
Voi olla, että alan tekemään randomeja pieniä hyvän mielen juttuja vieraille ihmisille. Voi olla, että laitan useammin hyvän kiertämään. Tai sitten se ei näy mitenkään ulospäin, oma pääni vain voi paremmin. Tietenkään en pysty estämään pahoja asioita tapahtumasta itselleni, en saa taikaviittaa ylleni, mutta ainakaan en tieten tahtoen vahingoita itseäni rumilla, pelottavilla ja ahdistavilla asioilla.
En oleta tulevani paremmaksi ihmiseksi, teen tämän vain itsesuojelun takia, eikä tulisi mieleenkään neuvoa muita ihmisiä kuinka heidän tulisi elämänsä elää.
Sellaisen kivan asian olen huomannut - muista ihmisistä puheen ollen - että jokaisesta löytää jotain kaunista jos vaan haluaa nähdä. Joskus, kun maailman ja ihmisten pahuus on alkanut ahdistaa niin ettei henki kulje - puhun nyt kirjaimellisesti paniikkihäiriökohtauksesta - olen alkanut katsella ratikan ikkunasta kadulla kulkijoita sillä silmällä.
En pysty näkemään kenenkään sieluun asti, mutta etsin pieniä asioita. Ooh, nätit kengät. Ihana otsatukka. Mikä ryhti! Auttoi mummon sisään ovesta! Tyylikäs palttoo. Hieno salkku. Sentään yksi nappi tallella. Tarttuva nauru! Miehekkäät kädet. Maailman ystävällisimmät silmät. Mustaa kynsilakkaa. Kaikki lasketaan! Muutaman pysäkinvälin jälkeen alkaa taas henki kulkea. Maailma ei tunnukaan enää niin kamalalta eikä ihmiset kylmiltä, kun tunkee päähänsä pieniä kivoja juttuja.
Aivot on nimittäin niin älykkäästi suunniteltu, että ne eivät pysty ajattelemaan kahta asiaa samaan aikaan. Koska voit syöttää sinne vain yhden, syötä se, josta pidät!
Eikä kissavideoita voi katsoa liikaa, ihan vaan epäilijöille tiedoksi.
No joo, tulikin näin vuoden aluksi vähän totisempaa juttua. Mikä ei mitenkään edes liity Kreikassa elämiseen. Mutta mielestäni naisen kolmanteen elämään kuitenkin. Omiin valintoihin.
Onneksi en koskaan luvannut kirjoittaa tänne pelkkiä mukavia tarinoita!
Ja luojan kiitos en luvannut kirjoittaa tiheään!
Aion jatkossakin pysyä mukavuusalueellani, epäsäännöllisyydessä, vaikkakin syyllisyys välillä vähän kalvaa. Pitäisi varmaan olla ryhdikkäämpi ja ahkerampi ihminen. Mutta ei kaikkea kerralla.
Hyvää uutta vuotta, lupausten kera tai ilman!
(Kuva: Ovation Press / String players' brains are "special")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti