HOUSESITTING - HAUSSITTAUS PÄHKINÄNKUORESSA

Housesitting, petsitting - never heard? Älä välitä, ei ole kukaan muukaan kuullut.

Annas kun kerron, ensin lyhyesti: minä, haussittaaja, menen umpivieraiden ihmisten kotiin, jonnekin ulkomaille, ja asustelen heillä kuin kotonani, pidän huolta perheen kissoista ja koirista ja gerbiileistä tai mitä lemmikkejä heillä sitten sattuu olemaankaan. Raha ei vaihda omistajaa. Maksan omat matkani, vastaavasti saan asua ilmaiseksi taatusti mukavammassa paikassa kuin hotellissa. Valitsen paikan itse, enkä lähde alle kahden viikon keikoille. Siinä ydin.

Mitenkäs se sitten käytännössä tapahtuu?

Liityin kesällä organisaatioon nimeltä TrustedHousesitters. Siellä selvittivät, että olen se kuka väitän olevani. Rikosrekisterin tarkistivat myös. Jännitin vähän, että mahtaako siellä näkyä poliisin vastustaminen 70-luvulta, jouduin sentään yöksi putkaan ja kaikki. Mutta ilmeisesti niin vähäpätöiset rikokset eivät jää ikuisesti tilastoja kuormittamaan.

Oletan, että he selvittävät yhtä tarkkaan myös haussittaajia hakevien perheiden taustat. Turvallisuus on ykkösasia puolin ja toisin. Onneksi sarjamurhaajien ja mafiosojen rikoksia tuskin pyyhitään pois rekistereistä, vaikka olisivat linnatuomionsa istuneetkin.

What - miksei muka sisilialainen Padrinon perhekin hakisi rakkaalle lemmikilleen luotettavaa hoitajaa päästäkseen Chicagoon grandi matrimoniin, suuriin sukuhäihin? Mafiaperheiden ongelmahan tunnetusti on, että he eivät voi luottaa keneenkään. Eivät palvelusväkeen, eivät edes lähipiiriinsä. Verivaloja vannotaan, poskisuudelmia vaihdetaan, mutta koska tahansa voi tulla puukkoa selkään. Tai mikä hirveintä, valkoisen persialaisen selkään!  Sinisilmäinen, syntyperäinen kouvolalainen kaukaa Pohjolasta olisi täydellinen petsitter Gatto del Capolle. Mutta mikäli mafian lonkerot eivät yletä TrustedHousesitterin pomoporukkaan asti, sellaista lottovoittoa he eivät saa.

Sähköpostiini kolahtaa TrustedHousesittersin kirje kahdesti päivässä. Kodinomistajat hymyilevät siellä herttaisesti kissa tai koira kainalossa uima-altaan tai takkatulen äärellä. Jos koti on hieno, on siitä paljon kuvia. Siellä calabrialaiset Padrinotkin esittelisivät casansa sekä padre de familian silkkiturkkisen silmäterän, ja kertoisivat minkälaista sittaajaa olisivat hakemassa.

Ensisijaisesti sittaajan velvollisuuksiin kuuluu tietysti lemmikeistä huolehtiminen ja niiden hemmotteleminen. Lisäksi toivotaan, että koti pidettäisiin suhteellisen siistinä ja järjestyksessä. Padrinojen yli 300 neliöistä palatsia ei haussittaajan tarvitsisi luututa, talon palvelusväki huolehtisi siivouksesta ja puutarhasta. Myös monilla tavallisillakin perheillä, joilla on reiluhkosti neliöitä, käyvät siivoojat sekä puutarhuri kerran viikossa. Näin etenkin Englannissa.

Haussittaajaa varten on yleensä hankittu valmiiksi maidot, leivät, kinkut, juustot ja jugurtit, ja joku valmis ruoka-annos, ettei heti ensimmäisenä päivänä tarvitse lähteä ruokaa etsimään. Tämä on tärkeä seikka, jos talo sijaitsee maaseudulla, jossa lähimmät kaupat löytyvät kymmenen kilometrin päästä. Yleensä haussittaaja saa syödä kaikkea mitä kaapeista löytyy, kunhan hankkii uutta tilalle.

Jos talo sijaitsee pikkukylässä tai maaseudulla, on haussittaajan osattava ajaa autoa, vasemmanpuoleisessa liikenteessäkin. (Been there, done that, kerron myöhemmin.) Aina autoa ei ole talon puolesta tarjolla, eikä alueella julkista liikennettä, joten sittaajaksi ei pääse ilman omaa autoa. Itselläni eräskin huikea Espanjan-keikka meni sivu suun mainitusta syystä.

Millaisia housesitting-hausseja tarjolla on?

Kaikenlaisia. Ehkä eniten suuria omakotitaloja taajama-alueilla, mutta paljon on myös kaupunkikoteja. Nekin ovat yleensä suomalaisen mittapuun mukaan suuria. 2-4 makuuhuonetta, joista useimmissa oma kylpyhuone. 2-3- kerroksisia.

Ylivoimaisesti halutuimmat haussit sijaitsevat suurkaupungeissa - Pariisissa, Lontoossa, Barcelonassa, Roomassa, New Yorkissa, San Fransiscossa jne. Halutuimmat haussit maaseudulla ovat linnoja. Kyllä, oikeasti. Tai ainakin suuria kartanoita. Huikea sijainti vaikuttaa tietysti myös, vaikka itse talo olisi tavallinen. Suosittuja ovat myös monen kuukauden pituiset keikat, joita näyttää jostain syystä olevan paljon Australiassa.

Tämän päivän satunnaistarjontaa:

Viktoriaaninen talo Hampsteadissa, Lontoossa. 8 vrk.
Talo yksityisessä golf-kommuunissa Kaliforniassa. 21 vrk.
Espanjan Torre del Maressa talo kattoterassilla. 18 vrk.
Valkoinen huvila meren rannalla Meksikossa. 2kk.
Tyylikäs kaupunkiasunto, Brooklyn, New York. 8 vrk.
Talo merinäkymillä, oma spa, Perth, Australia. 13 vrk.

Hausseja on tarjolla ympäri maailmaa, tänään eniten Britanniassa (533), Yhdysvalloissa (244), Australiassa (181) ja Ranskassa (55).

Haussittausten pituudet vaihtelevat 1 yöstä puoleen vuoteen, yleisin taitaa olla 1-2 viikkoa.


Miten hausseihin haetaan?

Kun löydän listoilta sellaisen joka kolahtaa, laitan sivuston kautta perheelle viestiä että heippa, mielelläni tulisin. Jos olen ollut tarpeeksi ripeä, edelleni ei ole ennättänyt ainakaan enempää kuin 1-2 hakijaa. Silloin on kohtalaiset mahdollisuudet päästä viestittelemään asiasta tarkemmin. Jos isäntäväki haluaa tutustua paremmin, juttelemme naamakkain FaceTimella tai Skypellä - tässä vaiheessa on jo tosi hyvät mahdollisuudet.

Tietysti he ovat myös käyneet lukemassa profiilini, jossa esittäydyn ja vakuutan että olen äärettömän tunnollinen ja eläinrakas ja kokenut lemmikkien hoitaja sekä huippusiisti koti-ihminen. Tietysti olen laittanut myös kuvia itsestäni ja kissoistani. Kuvissa olen toivoakseni cool.

Joskus voi käydä niinkin päin, että talonväki ottaa ensin yhteyttä sinuun. Herttainen rouvashenkilö, suuren talon omistaja, laittoi viestiä Thaimaasti asti! Mutta lennot olivat liian kalliit kahden viikon keikkaan nähden. Jos olisi puhuttu kahdesta kuukaudesta niin...

Kling! Avaan sähköpostin, ja voi ilonpäivä, tuli suora yhteydenotto! "Hello, we are very nice familia from Sicily looking for petsitter for our lovely cat, bel Gatto del Capo. We see your profile, we like it. We make you an offer you can't refuse."

Olen käynyt haussittaamassa kahdesti. Elokuussa Englannissa, pienessä Winslown kylässä, ja nyt joulukuussa Amsterdamissa. Voin myöhemmin kertoa molemmista erikseen tarkemmin, ne olivat niin erilaisia kokemuksia. Molemmat kivoja, kahden viikon pituisia.

Noiden kahden lisäksi olen hakenut 3-4 muuhun, joista yhteen olisin päässytkin mutta se meni Amsterdamin kanssa päällekkäin. Alan kohta katselemaan, josko löytyisi touko-kesäkuulle joku täydellisen ihana kohde!