Jyrinää ja juurihoitoa

Prumprumprumm.

Ensin kuin kaukaisen ukkosen jylyä. Sitten alkoi terassin laattalattia jalkojen alla täristä. Sisäkkäin pinotut keramiikkaruukut rahisivat toisiaan vasten. Jyrinää ei ei kestänyt kuin alle 10 sekuntia, ja siitäkin ajasta puolet meni sen tajuamiseen että maanjäristys oli meneillään. Kun se loppui, alkoivat kaikki kylän koirat vimmaisasti haukkumaan.

Tämä järistys oli niin piskuinen, että ei päässe edes taulukoihin. Kirjaa kai pidetään vasta 1,5 magnitudia suuremmista järistyksistä. Sellaisiakin on Kreikassa sattunut 166 kpl viimeisen 365 päivän aikana. Eli ei mitään uutta auringon alla. Harvemmin tulee vakavia seuraamuksia. Vuoden suurin tapahtui heinäkuussa Kosin saarella, jossa kaksi turistia kuoli kahvilan seinän kaaduttua heidän päälleen. Sen magnitudi oli 6,6 Richterin asteikolla.

Mutta tämä oli siis ei mitään, nada, Suomessakin tärisee kovempaa.

Hammaslääkärin tuolissakin.

Koko kroppa tutisi, kun lääkäri jyrryytteli menemään vanhanaikaisella kuivaporalla. Paikan ja hampaan muruset vaan kopsahtelivat kitalakeen. - Wash mouth, hän sanoi, ja hörppäsin muovimukista vettä ja purskautin sen lavuaariin, jonka toivoin olevan puhtaampi kuin teline jossa mukia pidettiin.

Olin pienessä paniikissa. Miten voi olla mahdollista, että vuonna 2017 hammaslääkärillä ei ole edes vesiporaa. Antiikin aikaisilla välineilläkö hampaitani hoidetaan?

(Mikä olisi, sivumennen sanoen, voinut olla teoriassa mahdollista; tässä lähellä sijaitsee Epidauros, jossa toimi antiikin ajan upea ja maineikas hoitolaitos. Siellä parannettiin niin sielua kuin ruumistakin, oli kylpylää ja teatteria ja mitä kaikkea. Paljon on vieläkin pystyssä. Siellä suoritettiin myös vaativia operaatioita, leikkauksiakin, ja välineistöä on edelleen nähtävillä paikan museossa. Eli teoriassa olisi mahdollista napata sieltä parit porat.)

No joo, leikki leikkinä. Vaikka tästä olikin leikki kaukana. Olisipa kyseessä ollut pelkkä lohjenneen paikan korjaus, syy, jonka vuoksi tänne alunperin etsiydyin. Mutta ei. Kun ensi kerran kävin, niin lääkäri nakutteli hammasta vähän sieltä täältä - ei edes sörkkinyt niillä terävillä instrumenteilla - ja muovaili väliaikaisen paikan ja lausui tuomionsa.

- Juurihoito.
- Anteeksi... juurihoito? Vedin kauhistuneena henkeä.
- Yes madam, look. Ja sitten hän näytti piirroskuvaa hampaasta juurineen ja piirsi tussilla ympyrän juuren yläosaan. - Here, problem here. Root canal.

Yritin änkyttää, että onko nyt ihan varmasti. Kun vain kolme kuukautta sitten koko hampaisto kuvattiin jollain hienolla päätä kiertävällä ufokoneella, eikä ollut näkynyt jälkeäkään mistään.
- Uhm, maybe x-ray first, yes? To make sure?

- Is sure. No problem, madam, I fix, lääkäri hymyili ystävällisesti ja taputti käsivarttani.
- I see you next week.

Kyllä. Tuossa kohdassa pohdin ankarasti, voisinko jotenkin perua koko jutun. Miten voi noin vähäisellä tutkimisella päättää noin isosta toimenpiteestä? Voi itku. Kielimuurikaan ei auttanut asiaa. Toinen puhui vain vähän kreikkaa, toinen yhtä vähän englantia. Mutta eihän voi mennä lääkärille sanomaan, että luulen että olet väärässä?

Koko viikon mietin asiaa, mutta en keksinyt vaihtoehtoista ratkaisua. Ja tässä sitä nyt istuttiin. Pian tärinäpora vaihtui kuin vaihtuikin vesiporaan, huh, vähän rauhoitti mieltä. Sekin loi luottamusta, kun tajusin miten taitavasti hän oli laittanut puudutuksen. Ei tuntunut pienintäkään kipua, vaikka lääkäri raastoi puolen tunnin ajan juuria irti. Mietin, että jos pohjalle ei jää bakteereja, jotka aiheuttavat myöhemmin tulehduksen jonka seurauksena koko leuka joudutaan avaamaan ja kasaamaan uudestaan, niin tämä ei sittenkään ollut huono ratkaisu.

Mutta miten tähän oli tultu?

Minähän asun vähän syrjässä, en ihan Nafplionin kaupungissa, ja täällä meillä on omat kauppamme ja muut palvelumme. Ettei tarvitse keskustaan lähteä. Mutta tämä hyväntahtoinen "omalääkärimme" ei kuitenkaan ollut ollut ensimmäinen vaihtoehtoni. Olin käynyt isolla kirkolla kyselemässä mitä hoito maksaa, mutta tyrmistynyt - 70-100 euroa paikan korjaamisesta? - ja käskenyt pitämään tunkkinsa.

Oma lääkärimme oli kuulema ihan hyvä lääkäri. En lukenut sitä Tripadvisorista, vaan kuulin naapurilta, ja päätin luottaa häneen - vasitenkin, koska veloitus oli kuulema varsin kohtuullista. Ja kyseessähän olisi vain simppeli lohjenneen paikan korjaus!

Kävelin keskusaukiolle, missä sijaitsee kaikki mitä täällä on, löysin vastaanoton leipomon ja kahvilan välistä, ja koputtelin ovelle. Sisältä kuului huudahdus, joten avasin oven ja astuin tupakankärystä siniseen huoneeseen. Savuverhon takaa pöydän äärestä nousi ystävällisesti hymyilevä herculepoirotmainen hahmo, joka määrätietoisesti istutti minut tuoliin. Sillä tiellä ollaan. Ja satasella kuitataan koko lysti.

- Mutta vakuutus? Eikö matkavakuutuksesi olisi korvannut kalliimpaa hoitoa? sinä kysyt.

Kysyt, koska oletat, että kuten jokaikisellä normaalilla ihmisellä, joka lähtee puoleksi vuodeksi ulkomaille, myös minulla olisi matkavakuutus. Koska olisihan sulaa hulluutta lähteä reissuun ilman sitä! Asia kävi kyllä mielessä ennen lähtöä, mutta tuskastuin googlailemaan ja vertailemaan ja tutkimaan rivien välejä. Joten se jäi.

Sitä paitsi Kelan täti oli laittanut tulemaan Eurooppalaisen sairaanhoitokortin, jolla saisin "EU-maissa samanlaista hoitoa samalla hinnalla kuin paikallisetkin". No, täällä kuulin, että suomenkieliselle kortille vain naurettaisiin makeasti. Sekä myös, että ei julkiselle puolelle edes kannattaisi mennä, liian riskaabelia. Yksityisellä kävivät kaikki paitsi köyhät.

- No mutta täytyyhän sinulla olla jonkinlainen hätävarakassa? Mitä vaanhan voi sattua! sinä tivaat.

Noup.

Taidat sekoittaa minut ihmisiin, jotka tarkistavat onko tilillä bensarahaa, ennen kuin vuokraavat auton ja lähtevät yksin yöhön ajamaan?

Tai jotka varmistavat, että tilillä on rahaa kahteen junalippuun, joilla pääsee lentokentälle, jolta on parin tunnin päästä lähdössä kone kotiin Helsinkiin? Koska se ensimmäinen ostamasi lippu voi olla junaan, joka vie väärälle kentälle?

Rahaa siihen toiseen lippuun ei ollut. Miten tästäkin pälkähästä selvittiin, on oma juttunsa, joka liittyy housesittaukseen Englannissa. Kerron siitä lisää myöhemmin.

Myöhemmin, juuri ennen vuoden vaihdetta, selviää myös, tuliko hammas hyvin hoidetuksi. Ai että, on elämä jännää kun sitä ei huolella pläänää!

HAH HAH HAH! This is a joke, yes? Very funny, very funny.